Mediassa on puhuttu nyt paljon parisuhteista. Ja nimenomaan niiden olemattomuudesta. Moni kokee, että parisuhteen löytäminen on vaikeaa, sillä kumppaniehdokkaat eivät halua sitoutua tai haluavat pitää suhteen avoimena. Tämä on kummallinen trendi. Mistä tämä sitoutumiskammo tulee?
Minulla on teoriani tästä ilmiöstä. Media antaa meille tietynlaisen kuvan täydellisestä parisuhteesta. Siinä pariskunta on käy paljon ulkona syömässä ja leffassa, harrastaa yhdessä ja on muutenkin jatkuvasti yhdessä. No, ei tarvitse olla penaalin terävin kynä ymmärtääkseen, että tällainen on harvemmin mahdollista. Tällainen parisuhdekuva nostaa riman aivan tarpeettoman korkealle. Parisuhteesta on mediassa tehty jotakin niin käsittämätöntä, että nyt ihmiset jopa pelkäävät suhteeseen päätymistä, sillä he kokevat etteivät voi antaa toiselle kaikkea tuota. Ja arvatkaas mitä - ei tarvitsekaan!
Parisuhde on kahden ihmisen yhdeinen suhde. Jokainen ihmissuhde on erilainen ja pariskunnan itsensä luoma. Se, että joku pariskunta on jatkuvasti yhdessä on aivan heidän asiansa. Toimiva parisuhde syntyy, kun yhdessä keskustellaan siitä mitä halutaan ja mihin pyritään. On aivan turhaa olettaa, että kaikki haluavat tuollaisen median luoman parisuhteen. Älkää olettako mitään, vaan puhukaa!
Minulla on tällä hetkellä hieman vastaava tilanne. Muusikko on jäänyt jo muutamankin kerran kiinni näistä oletuksista kysymättä minulta mitään. Tämä ihminen on minulle alusta asti toitottanut, että ei voi sopia etukäteen oikein mitään työnsä takia ja että ei saa sitten pettyä jos tulee peruutuksia ym. Tämähän on ihan ok, kun siitä näin ilmoittaa. Mutta vielä parempi olisi, että uskoisi, kun toinen sanoo sen olevan ok! Tässä ihmissuhteessa jossa olen, vallitsee jotenkin kummallisen pelokas ilmapiiri. Eikä auta, että olen kertonut etten aio häntä mihinkään muottiin pakottaa. Kaiken on lähdettävä itsestä. Miksei Muusikko voi vain luottaa? Miksi hänen on pidettävä jotakin suojamuuria koko ajan välillämme? Miksei tämä tässä voisi olla meidän tapamme olla yhdessä? Minusta tähän ei tarvitse lisätä mitään, tämä voisi jo olla parisuhde näinkin. En odota kukkia tai ravintolaillallisia. Hyväksyisin hänet tällaisena kuin hän on ja ymmärrän tämän elämäntilanteemme. Mutta katsotaan sitten kesän jälkeen mikä ääni kellossa tikittää. Emme tule näkemään kesällä varmaan ollenkaan, joten eräänlainen koetinkivi tämäkin nyt sitten. Vapaa kesä, täältä tullaan.
"Let the storm in
I cannot be broken.
No, I won't live unspoken
'Cause I know that I won't go speechless."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti