Minulla oli juhannusaattona synttärit. En ollut suunnitellut mitään kummallista sille päivälle, sillä aloitin työt (seitsemän päivän putkella, jess) ja kaikki kaverit, jotka olivat kaupungissa, olivat myös iltaan asti töissä tai jo viettämässä juhannusta muualla. Sovimme kuitenkin edellisenä päivänä V:n kanssa, että nähtäisiin. Hän sanoi ettei jaksaisi lähteä viettämään juhannusta kaverinsa mökille tällä kertaa. Mutta arvaatte varmasti miten kävi... V perui treffimme hyvin salakavalasti feidaamalla. Meidän piti tavata heti kun pääsen töistä, mutta yllättäen V olikin matkalla viemään kaverin muksua sinne mökille. Lupasi ilmoitella kun tulee sieltä takaisin. No, seurailin snäppiä ja aloin aavistella pahaa. Hän siis jäi sinne koko illaksi, mikä harmitti minua todella paljon ihan jo siksi, että oli syntymäpäiväni ja jouduin viettämään sen nyt yksin.
Snäppäilin V:n kanssa pitkin iltaa ja vittuilinkin hänelle ovelasti, sillä olin todella pettynyt ja vihainen ja se oli hänen syytään kyllä täysin. Istuin illan yksin juoden bisseä laiturilla, kunnes olin saanut päästeltyä kaikki pettymyksen höyryt ja palasin kämpille. Kaikesta pettymyksestä ja ärtymyksestä huolimatta minä silti ymmärsin V:n ajatuksia jollakin tasolla. Hänellä oli hyvä syy olla ystäviensä kanssa, enempää en asiaa kommentoi. Eniten olin tässä pettynyt siitä miten hän tämän tapaamisemme perui. Olisi vain sanonut suoraan, että ei onnistukaan tänään. En nyt sitten tiedä minä päivänä tapaamme seuraavan kerran, hän on niin työnarkomaani ja alkuviikostakin hänellä oli lapset käymässä. Mutta en lannistu. Kyllä me vielä ehdimme tavata. Onneksi sentään jutellaan päivittäin. On sekin jotakin tässä kohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti