Luin tässä Teekutsuilla-nimisen blogin uusinta postausta erosta/suhteen lopettamisesta. Se herätti ajatuksia. On nimittäin tullut kohdattua tässä omassakin elämässä monenlaisia eroja ja suhteen lopettamisia sekä erinäisiä säätöjä. En ole ollut itsekään mikään puhdas pulmunen, mutta ainakin olen oppinut jotain.
Ihan ensimmäiset ihmissuhdehässäkät olivat sitä aikaa, kun ei uskaltanut sanoa mitään ja sitä vain vältteli ja hidasteli asioiden selvittelyä. Se oli sitä nuoruuden hömelöintiä. Mutta ensimmäinen oikea, kolmen vuoden suhteeni ei kestänyt mitään selvittelyjä. Aina kun tuli dilemma, siitä ei pystynyt puhumaan suoraan ja kun tilanne oli jo tulehtunut, alkoi toinen vain huutaa sen sijaa, että olisi keskustellut rakentavasti. Niinpä ei erokaan mennyt ihan purkkiin... Tekstiviestillä, epäkorrektisti. Myöhemmin kyllä yritimme sentään jutella asioita auki, mutta emme kuitenkaan osanneet nostaa kaikkea tiskiin, sillä emme enää voineet olla edes oikeasti ystäviä. Vielä neljä vuotta eron jälkeen, kun yritin saada välejämme kuntoon, homma oli liian vaikeaa emmekä ole enää väleissä ollenkaan. (That went well, ha?) Syy miksi olisin halunnut saada välimme kuntoon oli, että tästä tyypistä oli vuosien mittaan tullut kaksoisveljeni paras ystävä. Jotenkin niin ironista...
Myöhemmät ihmissuhdesekoilut ovatkin sitten jatkaneet tällaista epämääräistä linjaa. Yhden yön juttu hyvän ystävän kanssa saatiin puhuttua selväksi, no hard feelings, olemme todella hyvissä väleissä. Sitten tämä elämäni suurin farssi, kun minä olinkin laastari ja tiemme erkanivat siten, että hän vetäytyi ja sitten pokailikin jo uutta silmieni edessä Rovaniemen reissulla. Tästäkin onneksi opittiin ja olemme aivan loistavissa väleissä tätä nykyä. Tästä lähtikin sitten Tinderin aikakausi. En ole mitenkään ylpeä siitä, miten erään joululoman aikana vaihdoinkin 'lennosta' miestä. Lomalla vähän ghostasin itse, mutta puhuimme sentään asiat halki kun saavuin taas kotiin. Elämä jatkui, mutta huono omatuntohan minulla oli tuosta kauan.
Kirjoitin jo aiemmin jossakin asiayhteydessä, että edellinen eroni oli mitä helpoin. Olimme yhdessä melkein puolitoista vuotta, joista viimeiset puoli vuotta tiedostin homman loppuvan, kun muutto toiseen kaupunkiin koittaa. Se eroprosessi oli jatkunut niin pitkään, että me vain yksinkertaisesti päästimme käsistämme ja kävelimme eri suuntiin. Toki itkeä vollotin monet kerrat itsekseni ennen eroa, mutta viimeiset puoli vuotta menivät melko selkeissä tunnelmissa. Osasimme jutella kaiken halki ja näimme molemmat, että arvomaailmamme eivät vain kohtaa. Emme eron jälkeen ole nähneet, viestiäkin laittaneet ehkä kaksi kertaa. No hard feelings.
Pääkaupunkiseudulle muutettuani olen taas kokenut erilaisia tilanteita. Ensimmäistä kertaa oikein perinteisen ghostauksen, jossa tyyppi antoi ymmärtää, että otetaan uusiksi (nämä olivat jo toiset treffit), mutta kappas vaan linja hiljeni kuin seinään. Onneksi sentään parin viikon päästä sain yhdeyden ja selvitettiin tilanne. Uskalsin jopa sanoa rehellisesti miten raukkamaisen tempun hän teki. Sitten koitti tämä ikävämpi tapaus, jossa nyt oli sitten muutakin. Mutta eihän se ihan oppikirjan mukaan mennyt sekään... Emme pahemmin ole tekemisissä. Joskus törmäillään, mutta jotenkin vaivaantununeeksi vetää tunnelma.
Syksyllä oli myös tapaus nimeltä seksiä yhden parhaimman kaverin kanssa. Kaduttaako? Ei sinänsä,. Tuleeko tämä tapahtumaan uudelleen? En tiedä. Mutta sen tiedän, että olisin voinut olla selvin päin siinä tilanteessa. Seksi kaverin kanssa on aina riski, sillä siinä voi helposti pilata ystävyyden kokonaan, mutta tässä(kään) tapauksessa ei onneksi käynyt niin. Ehkä se jopa lähensi meitä ystävinä entistä enemmän, mene ja tiedä.
Syksyllä oli myös tapaus nimeltä seksiä yhden parhaimman kaverin kanssa. Kaduttaako? Ei sinänsä,. Tuleeko tämä tapahtumaan uudelleen? En tiedä. Mutta sen tiedän, että olisin voinut olla selvin päin siinä tilanteessa. Seksi kaverin kanssa on aina riski, sillä siinä voi helposti pilata ystävyyden kokonaan, mutta tässä(kään) tapauksessa ei onneksi käynyt niin. Ehkä se jopa lähensi meitä ystävinä entistä enemmän, mene ja tiedä.
Keväällä oli sitten uudet kuviot. Ihan ok treffit, vähän viestittelyä ja linja vain kuoli. Ei siinä tarvinut kummankaan sanoa mitään. Homma kuoli itsestään. Sitten tapasin Muusikon, jonka kanssa olen nyt pyörinyt tavoitteellisesti, mutta silti rennolla fiiliksellä. No hurry, kesä tulee ja syksyllä palataan asiaan. Tapasin tuossa keväällä vielä erään tyypin aika chilliltä pohjalta. Puhuttiin, että voidaan nähdä ja olihan meillä kivaa. Viestittelimme sitten seuraavana päivänä ja sain tällaisen viestin:
"--mä oon nyt hyvin suorapuheinen tuttuun tapaani, etenkin kun tiedän et osaan antaa tietynlaisen kuvan aina itestäni :) mut säästääkseni sun aikaasi ja ajatuksiasi niin mulla oli erittäin mukava olla (yleensä oon semi ahdistunu seurassa) sun kanssas ja oli kiva vaiheilla ideoita ja musiikkijuttuja :)
Mut en nyt jää kyl odotamaan enempiä deittijä ^^ niin mukava tyyppi kun olitkin ni mtn sen suurempaa kiinnostusta mulla ei ikävä kyl heränny ^^"
Mikseivät kaikki voi olla noin rehellisiä? Itsekin olin tällä kertaa. Kerroin nimittäin samaa, että ei tässä kyllä kiinnostus sen suuremmin herännyt, mutta kivaa oli. Että kavereina voidaan jatkaa yhteisymmärryksessä. Mutta siis miten paljon parempi tämäkin maailma olisi, jos kaikki olisivat noin suorapuheisia ja asiallisia? Kyllä monet tilanteet olisi vältetty ja kaikilla olisi niin paljon parempi olla. Deittikulttuurissa pitäisi opetella myös tämä asiallinen käyttäytyminen. Joskus ei nappaa, mutta ei tarvitse olla silti mulkku toista kohtaan. Jos se toinen vaikka olisikin kiinnostunut, on kohteliasta ilmoittaa, että tästä ei sitten tule mitään. Tällaista suorapuheisuuttakin kyllä kohtasin noh, ystäväni puolelta, joka yritti yllättäen minua pokailla seksiseuraksi, mutta kauniisti torjuin tarjouksen, sillä olinhan siinä kohtaa sitoutunut Muusikkoon, enemmän tai vähemmän. Mutta asia ok, molemmat jatkoivat eri suuntiin ja mikään välillämme ei muuttunut.
Mikseivät kaikki voi olla noin rehellisiä? Itsekin olin tällä kertaa. Kerroin nimittäin samaa, että ei tässä kyllä kiinnostus sen suuremmin herännyt, mutta kivaa oli. Että kavereina voidaan jatkaa yhteisymmärryksessä. Mutta siis miten paljon parempi tämäkin maailma olisi, jos kaikki olisivat noin suorapuheisia ja asiallisia? Kyllä monet tilanteet olisi vältetty ja kaikilla olisi niin paljon parempi olla. Deittikulttuurissa pitäisi opetella myös tämä asiallinen käyttäytyminen. Joskus ei nappaa, mutta ei tarvitse olla silti mulkku toista kohtaan. Jos se toinen vaikka olisikin kiinnostunut, on kohteliasta ilmoittaa, että tästä ei sitten tule mitään. Tällaista suorapuheisuuttakin kyllä kohtasin noh, ystäväni puolelta, joka yritti yllättäen minua pokailla seksiseuraksi, mutta kauniisti torjuin tarjouksen, sillä olinhan siinä kohtaa sitoutunut Muusikkoon, enemmän tai vähemmän. Mutta asia ok, molemmat jatkoivat eri suuntiin ja mikään välillämme ei muuttunut.
Olen tällä hetkellä pisteessä, jossa haluan olla itse rehellinen toiselle ja uskallan myös toivoa vastaavanlaista rehellisyyttä myös muilta. Jos ei kiinnosta, kerro suoraan. Tuntuu pahemmalta jäädä odottelemaan ja miettimään, että missä meni vikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti