Olen ollut kerran rakastunut niin, että näin jo yhteisen tulevaisuuden pitkällä edessämme. Olen myös kerran rakastunut niin, että sattuu. Ja olen ollut rakastunut, mutta joutunut kieltämään ne tunteet kaikkien parhaaksi.
Kuunnellessani tuota Planeetat-biisiä aloin pohtia tätä rakastumishistoriaani. Kolme niin erilaista kokemusta, mutta kaikista olen silti opittu jotain. Haluaisin kyllä saavuttaa sellaisen rakkauden, mistä tuossa biisissäkin puhutaan.
Tuo biisi kyllä muistuttaa paljon siitä rakkaudesta, joka oli niin suurta, että se sattui. Tuo biisi osuu siihen samaan hermoon ja tuntuu, että pakahdun ja tukehdun siihen tunteeseen. Ja kuinka kaipaankaan sitä tunnetta, kun toinen ihminen saa perhoset lentelemään vatsassa ja aivan solmuun. Kun toisen viestit saavat hymyn huulille ja pelkkä katsekin vetää jalat alta. Mutta niin se vain on, että tunteita ei voi pakottaa. Ja kyllä se ihminen vielä tulee ehkä vastaan, joka saa minut aivan sekaisin onnesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti