Minua puhuttelevaa lyriikkaa
Tää on taas näitä aamuja kun itseni haamuna nään,
kadotin eilisen mun täytyi nollata pää.
Mut on väreillä lahjottu, ryöstetty mustaksi taas.
Mut on rakkaudesta täytetty, isketty paloiksi taas.
Vaikka hävinneenä lähdinkin, tässä mä kuitenkin oon,
valmis palaamaan ja voittamaan.
Tiedän sen, että rannalle vieläkin rimpuilen.
Mieli pinnalle pyrkii, jalat painavat aaltoihin.
Katon mun käsii ja nukahdan jonnekin lattian ja pilvien väliin.
Katon mun käsii, onks ne siinä?
Kun mä en tunne niitä.
Näkisitpä mut tänä yönä.
Muistin juoda mutten muistanut syödä.
Ja niin hyvin nyt menee, ja tiiän mitä teen vaik hosun.
Jos sä oisit sillä päällä, sä tiiät millä päällä.
Jos sä oisit sillä päällä, niin voisit olla yötä täällä,
huulet mun olkapäällä. Jos sä vaan oot sillä päällä.
Ruostunut ankkuri, Yön jälkeen, Kukaan ei koskaan, Hosun, Planeetat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti