15. marraskuuta 2019
Kumpa saisin herätä jonkun ihanan luota. Suudella heränneitä kasvoja ja maata siinä lusikassa hetken ennen kuin nousisimme keittämään kahvia mutteripannulla. Ravistaisit kauramaitopurkkia ja sen korkki vuotaisi, kuten aina, roiskien maitoa käsille ja yöpaidallesi. Kaappaisit minut syliisi, kun nauraisin sinulle hyväntahtoisesti. Pörröttäisit hiuksiani ja minä nuolisin kauramaidot kämmenselältäsi kuin kissa. Pyytäisit minua ottamaan meille kahvikupit. Ihan vain, jotta voisit vilkuilla yöpaitani helman alta pilkottavaa persettäni ja pitsisiä alushousujani. Tietäisit varsin hyvin, että joudun kurottelemaan yltääkseni mukeihin. Sinä ovela kettu. Joisimme kahvit ja nauttisimme aamupalaksi toisiamme. Katseita, kosketuksia ja sanoja. Mikään ei siinä hetkessä olisi kylmää. Paitsi se kuppiin unohtunut kahvi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti