invisible and gray

Emme ole vieläkään nähneet muusikon kanssa. Alan vähitellen uskoa, että tämä oli tässä. Ei meistä tule mitään, vaikka kuinka haluaisin. Hän on niin naimisissa töidensä kanssa. Aina kun kysyn miten menee, on vastaus aina sama: Jotenki iha hajalla. Väsyttää vaan.  Hyvät ahdistukset ja vitutukset käynnissä. Kai sen elämän voi noinkin elää. Tuntuu vain niin pahalta, kun toinen ei osaa pysähtyä vaan ajaa itseään tuollaiseen ahdinkoon. Mutta valinnat on tehtävä itse. Ja jos tämä on hänen lopullinen valintansa, ei minun auta kuin kunnioittaa sitä.

Mutta... Tässä sillä välin on tapahtunut muutakin kuin vain pettymyksiä. Olen nimittäin tavannut erään kiinnostavan tyypin. Viestittelimme ehkä viikon ennen kui tapasimme. Hyppäsin hänen kyytiinsä eräältä juna-asemalta ja hän vei minut kotiini. Riskiä, TIEDÄN, mutta tuntui oikealta olla spontaani. Toki ystäväni oli tilanteesta tietoinen, en ihan ilmoittamatta hypännyt tuntemattoman kyytiin. Olemme nyt nähneet kaksi kertaa. Toisella kerralla hain hänet hänen kotoaan ja kävimme terdellä. Odotan kovasti seuraavaa tapaamistamme ja hänkin omien sanojensa mukaan mielellään tapaisi minut uudestaan. Olemme jutelleet ihan todella paljon ja tuntuu kyllä todella hyvältä. Hän on minua 6 vuotta vanhempi ja hänellä on lapsi, joka asuu oikeastaan kaiken aikaa hänen luonaan. Se ei minua oikeastaan ahdista, mikä on hyvä merkki. Hänen poikansa on jo sen verran iso, että tämä M ei ole aivan sidottu kotiin. Tämä M on ulkoiselta habitukseltaan juuri sellainen mistä pidän. On tatuointeja, pitkää tukkaa, lävistyksiä.. Ja ne silmät. Olen sulaa vahaa! Ja meillä mätsää jututkin niin hyvin!

Minulla on tästä mukava tunne. Olen toiveikas, mutta pidän jalat maassa. Tässä on nyt vielä tuo Muusikko-keissikin sulkematta, joten ei muuta kuin rauhassa eteenpäin.