Läheisyysnarkki

Olen tässä pohtinut jo tovin erästä piirrettä itsessäni. Ja se on se, että olen läheisyysnarkki. Enkä tarkoita tällä nyt sitä, että hyppäisin random tyyppien matkaan saadakseni sitä läheisyyttä, vaan enemmänkin sitä, että sisälläni on kyltymätön läheisyyden tarve. En ole ikinä ollut mikään yhden illan juttujen harrastaja, se ei todellakaan sovi minulle, sillä pelkään satuttavani sekä itseäni että muita. Siispä tätä läheisyyden tarvetta ja sen tuomaa tyhjiötä on toisinaan hyvin haasteellista päästä täyttämään.

Olen se tyyppi, joka parisuhteessa tykkää cuddlailla ja olla lähellä, hipsutella ja pitää hyvänä. Minulle se fyysinen läheisyys ja koskettaminen ovat todella tärkeitä asioita ja siis etenkin parisuhteessa. Ja koskettamisella tarkoitan myös ihan arkisia tilanteita, kuten vaikka käsikkäin kulkemista tai hipaisuja. Koska koskettaminen on minulle niin tärkeää, on minulla suuri kynnys tehdä sitä tutustuessani uuteen ihmiseen. Olen verrattain todella ujo tämän asian kanssa aluksi, mutta kun tunnen olevani turvassa tämän ihmisen seurassa, on minun helpompi lähestyä. Tämä myös selittää sitä miksen ole yhden yön juttujen harrastaja. En koe luontevaksi koskettaa jos en tunne tyyppiä tarpeeksi hyvin.

Olen nyt tutustunut Risuun ja Rumpaliin viimeisimpänä. Risun suhteen oli hieman kummallinen tilanne. Olin siis todella hermostunut ja ujo hänen seurassaan ja aluksi tuntui jopa rohkealta halata häntä. Mutta kun Risu tuli luokseni yöksi, olisin halunnut häneltä enemmän kuin vain vieressä nukkumista. En oikein tiedä mikä siinä oli, en edes tuntenut häntä niin hyvin tässä vaiheessa. Mutta jokin hänessä veti minua puoleensa heti ensimmäisen kosketuksen jälkeen. Rumpalin suhteen yritän nyt pitää pääni ja olla hakematta sitä läheisyyttä hänen luotaan. Ja tämä siis lähinnä sen takia, että tutkiskelen tässä vielä mitä hänestä ajattelen. En halua johdattaa häntä harhaan millään tavalla. Tiedän, että läheisyyden hakeminen hänen luotaan olisi juuri sitä. On kuitenkin vaikeaa taistella tätä tilannetta vastaan, sillä viime viikolla sain jo maistiaisen tätä läheisyyttä ja Rumpali jatkuvasti tarjoaa seuraansa. Kun siihen läheisyyteen pääsee kiinni, sitä on vaikea vastustaa... Mutta yritys on kova.

Tiedän, että monelle muulle ei olisi mikään ongelma hakea läheisyyttä sieltä mistä sitä helposti saa.
Olen tässä ehkä hieman poikkeuksellinen. Ongelma on siinä, että ajattelen liikaa. Vaikka toisaalta olen tyyppi, joka elää tunteen mukana, olen myös tyyppi, joka yrittää järkeillä tilanteita. Ihan vaan oman itseni takia, jotta mitään ei sitten sattuisi. Olen tässä nyt ottanut jo sen verran paljon osumaa näissä asioissa, että olen ehkä oppinut jopa liiankin varovaiseksi. Toisaalta en usko, että tässä on mitään pahaa. Ainakaan muille. Itsellenihän teen tästä vain todella vaikeaa. Mutta jos miettii asioita hieman taaksepäin, toimin Hopean kanssa juurikin näin. Eihän se meidän välejämme pelastanut, mutta uskoisin tilanteen olevan vaikeampi välillämme, jos olisin antanut mitään tapahtua. Vaikka myönnettäköön, olen pohtinut sitäkin teinkö silloin oikein vai en... Turhaa, tiedetään. Eihän kukaan tiedä mikä loppujen lopuksi on oikein ja mikä väärin, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tämä oli taas tällaista ajatusten virtaa. Asioiden heittelyä ilmaan ja näin edelleen. Auttaa hahmottamaan omia ajatuksia ja selkeyttämään päätöksiä. Yritän nyt selvitä viikonlopun yli yksin, vaikka tekisi mieli pyytää Rumpalia tänne. Mutta katsotaan miten käy.



Tästä biisistä löytyy paljon samaa kuin ajatuksistani.