invisible and gray

Olipas kummallinen viikonloppu. Elämäni ensimmäinen seurustelukumppani kymmenen vuoden takaa oli luonani. Emme aikoinaan seurustelleen lopulta kuin pari kuukautta ja se oli sellaista teinimäistä, emme edes päässeet seksiin asti tässä suhteessa. Niin nuori ja ujo olin. Mutta nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen pääsimme toistemme iholle. Se oli hämmentävää ja kummallista, mutta samaan aikaan ympyrä ikään kuin sulkeutui. Alun alkujaan tarjosin majapaikkaa hänelle ihan ilman taka-ajatuksia, kun hän tuli pk-seudulle kuuntelemaan erästä bändiä. Ja niin, alkoholilla saattoi olla rooli tämän viikonlopun tapahtumissa... Olin itse hyvän ystäväni tupareissa ja kotiin tullessani saatoin olla hieman normaalia vapautuneemmassa mielentilassa. Emme olleet ennen tätä viikonloppua tavanneet livenä ehkä jopa neljään vuoteen (voiko olla?), mutta silloin tällöin olemme jutelleet facebookissa milloin mistäkin. Ja olihan siinä välissä pari vuotta, kun emme edes olleet väleissä eromme jälkeen. Että kaikkea sitä... Mutta olipa kyllä mukavaa! Oli jotenkin todella kummallinen fiilis katsoa silmiin ja koskea ihmistä, jonka kanssa on ollut edes vähän läheisissä tunnelmissa viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten. Se katse oli niin tuttu, mutta toki paljon kypsempi kuin mitä muistin. Emmehän me ole enää samoja ihmisiä kuin silloin kauan sitten. Itse en ainakana tunnista itseäni juurikaan niiltä vuosilta.