invisible and gray

Onni on häilyvää. Olisi pitänyt kai arvata, että tässä oli jotain liian hyvää ollakseen totta. Odotin kitarapojua luokseni, kuten oli sovittu. Oli minun vuoroni laittaa meille ruokaa. Kaikki oli valmiina. Tuntia ennen sain sitten viestin, että tämä oli tässä. Kuulemma tunteet eivät ole leimahtaneet tarpeeksi tähän mennessä eivätkä ne kokemuksen mukaan tulisi siitä muuttumaan. Täysin kyse henkilökemioista sillä tasolla, että ei osaa pukea enempää sanoiksi. Niinpä niin. Omien sanojensa mukaan hän ei olisi pystynyt tai osannut sanoa tätä jos olisi tullut luokseni.

Olen kyllästynyt kuulemaan yhä uudelleen ja uudelleen sitä samaa. "Olet kaikin puolin miellyttävä tyyppi, mutta..." Annoin taas itsestäni todella paljon. Tuntui siltä, että tämän ihmisen kanssa oli helppoa ja mutkatonta olla ja puhua. Oli alusta asti turvallinen ja luonteva fiilis. Ja voi jestas kun ujoilin! Olen huomannut, että ujoilen eniten sellaisten ihmisten kanssa, joista viehätyn eniten. Mutta, näin (taas) tällä kertaa.

Se olisi sitten vain rohkeasti uutta pettymystä kohti. Pessimisti ei pety. Voisin lukita itseni ja sydämeni, mutta sen sijaan jatkan matkaa. Tämä peli on kaikki tai ei mitään. Minun täytyykin antaa jatkossakin itsestäni kaikki. Vain aitouden kautta voin löytää sen tyypin, joka tulee elämääni jäädäkseen.

Odotan sitä niin paljon, että sattuu...